Siirry sisältöön

Latinan kieli

Latinan kieltä puhuttiin aluksi vain Roomassa ja sitä ympäröivällä Latiumin alueella, mutta se levisi valloitusten myötä lopulta koko Rooman valtakunnan kieleksi ja sen vaikutus kattoi laajimmillaan lähes koko Euroopan.  Latina kuuluu indoeurooppalaiseen kieliperheeseen ja se on romaanisten kielten (italia, ranska, espanja, portugali, romania, retoromania) äiti.  Englanninkin sanastoon latina on vaikuttanut voimakkaasti: tieteiden ja teknologian kielessä latinalais-kreikkalaiset juuret on yli 90 % sanoista (tavallisessa kielessä luku on noin 60 %). Muissakin kielissä on muun muassa katolisen kirkon ja yliopistolaitoksen leviämisen seurauksena latinan sanastoa, myös Suomen kielessä.

Olemme saaneet tietomme latinan kielestä meille säilyneistä antiikin ajan kirjallisista tuotoksista sekä antiikin ja myöhempien aikojen oppineilta, jotka ovat tutkineet ja kääntäneet antiikin teoksia omille kielilleen tai kopioineet niitä.  Kansan puhumasta kielestä olemme saaneet tietoa esimerkiksi seinäkirjoituksista (vrt. nykyiset graffitit) tai muista kaiverruksista (esim. hautakirjoitukset) sekä komediakirjailijoilta. Pompejin raunioista on paljastunut valtavasti mielenkiintoista materiaalia, jota tutkitaan edelleen.  Yhdistyessään valloitettujen alueiden kielten kanssa Euroopassa puhuttu latina kehittyi nykyisiksi tytärkielikseen.

Latinaa ei enää puhuta äidinkielenä missään maassa.  Kuitenkin latina on edelleen Vatikaanin virallinen kieli.   Monet ihmiset osaavat edelleen puhua latinaa sujuvasti ja latinan sanastoa pidetään elävänä kehittämällä uusia sanoja vastaamaan nykyajan tarpeita.  Hyvänä esimerkkinä elävästä latinan kielestä ovat Suomen Yleisradion latinankieliset uutiset, Nuntii Latini.