Siirry sisältöön

Seinät kertovat

Sanat seiniltä sydämiin

Vesa Fabrinin juhlapuhe Klassillisen lyseon 100-vuotisjuhlan oppilastilaisuudessa 22.11.2001 A.D.

Nuoret klassikot, eli paikallisella kielellä klassikoksi iuvenes classicae et classici.

(surgite… onko väsy, ootteko kipsissä… hartiajumppa… sedete et silentium!)

Yli 40 vuotta sitten muuan arka ekaluokkalainen, eli monni (tiro primae classis), minun näköiseni ilman partaa (sine barba), pälyili tämän koulun käytävillä arkana ja vähän pelokkaanakin, vilkuili seinille ja näki kunnioitusta herättäviä oudonkielisiä kirjoituksia (inscriptiones honorabiles linqua ignotae).

Tämän päivän monnihan ja tämän päivän yläluokan seniori, sinä, jo tästä talosta lähtöön valmistautuva ja sinä, lukion ylevyyteen jo siirtynyt - ja me huru-ukotkin, me vilkuilemme sujuvasti, sopivassa ja sopimattomassa paikassa kännykkäkirjoituksia (3310 perusmalli!), näpytämme kännykälle kuolemattomia ajatuksia missä ja milloin vain, ja sitten sormenpainalluksella ne vain pyyhkiytyvät, kuolevat pois - ja taas on tilaa uusille kertakirjoituksille.

Silloin ennen vanhaan, siis melkein kivikauden aikaan (aetate lapidea), kun tätäkin koulua rakennettiin, kirjoiteltiin kuolemattomia viisauksia seinille, usein aikansa ylevässä hengessä, ja kuitenkin samalla niin ajattoman puhuttelevassa hengessä. Ja ne kirjoituksethan eivät pyyhkiydykään sormenpainalluksella pois seinältä - eivätkä mielestäkään kuin kännykästä; nythän tosin taas tuo kivikausi (aetas lapidea) on taas elänyt seinäkirjoituksina graffiteissa, eivät kuitenkaan siisteinä ja ylevän tasapainoisina vaan ajan hengen mukaisesti usein sekavina (horribile visu!) töhryinä. Nihil novi sub solem eipä siis lopulta mitään uutta auringon alla.

Ja kuitenkin tuo seiniä pälyillyt (parietes speculatus) arka ekaluokkalainen lähti täältä aikanaan ja on jo muuttunut, harmaantunut ja höperöitynyt, niin kuin näette ja kuulette, unohtanut ajaa partansakin niin, että häntä on viime aikoina varoiteltu saunassakaan pitämästä pyyhettä päässä; muistuttaa kuulemma liikaa jotain nykyjulkkista (similis cuiusdam terroristae). Katson teitä, nuoret klassikot, ja näen saman, minkä te minussa: ajat muuttuvat (tempora mutantur), ja me ihmiset muutumme niiden myötä (et nos mutamur in illis), mutta mihin suuntaan ja millaisilla eväillä?

Nuo kirjoitukset tämän koulumme seinillä ovat evästäneet jo monta koululaisikäpolvea. Ne eivät ole muuttuneet. Ne eivät ole kännykkään kirjoitetut. Yhä ne vakaasti katsovat kiveen kirjoitettuina neljään pysyvään pääilmansuuntaan ja puhuvat väkevästi.

1. Sillä yhä tämän koulumme pohjoisulkoseinällä on kirjoitus: "Kaiken opin päätös on: pelkää Jumalaa ja pidä hänen käskynsä!" Yhä katsoo tuo hätkähdyttävä kirjoitus kohden naapuriaan ja ikätoveriaan, koulun omaa kappelia, Tuomiokirkkoa, katsoo pohjoisseinällä, joka on vanhastaan pimeyden ja pahuudenkin ilmansuunta. Siiskö pelkäämään oppiminen, Jumalan ja opettajien pelko olisi koko oppimisen päämäärä ja tavoite, lopputulos?

Ei siinä niin lue! Jo antiikin aikana (aetate veterum) tuo jumalanpelko (theosébeia) ei ollut vapisevaa hytinää eikä jäykkää kuolonkankeutta, vaan kunnioittavaa luottamusta ja elävää turvautumista voimaan ihmisen yläpuolella, sitä Jumalaksi sanottiin ja sanotaan yhä. Jo silloin muinoin ihminen tunsi ja myönsi oman rajallisuutensa, ihminen tiesi heikkoutensa pohjoisen pimeyden valtoja vastaan, ja ihminen näki sääntöjen ja ohjeiden välttämättömyyden, että voisi kasvaa oikeaan suuntaan, kasvaa ihmiseksi (in hominem crescere) Jumalan ja ihmisten edessä (coram Deo hominibusque). Se oli ja on yhä ihmisen kasvun suuri haaste: kasvaa Jumalanpelossa (en theosebéia), siis kasvaa kunnioittavassa luottamuksessa ja elävässä turvautumisessa siihen, että opiskeluni ja koko elämäni onkin suuremmissa ja paremmissa käsissä kuin näissä omissa - vaikka bodia löytyisi! Elämäni saa olla Jumalan turvallisissa käsissä!

2. Ja yhä koulumme eteläulkoseinä katsoo Eurooppaan, EU:n euromaahan, onnen kultalaan joku sanoisi - ja yhä tuo etelän seinäteksti näissä EU-muutoksissakin sanoo: "Fennia vos genuit!" Suomi on siis meidät synnyttänyt; syntymästämme me olemme suomalaisia ja nykyään yhä useammat muualla syntyneet ovat keskellämme kasvamassa suomalaisiksi. Ja yhteisesti Suomi, "gremio vos intima fovit", on hellänä sylkytellyt ja sylkyttelee teitä, siis meitä sylissään. Olkaamme suomalaisia eurooppalaisia, Euroopan suomalaisia. "Fenni vos maneatis", pysykää te, siis me, suomalaisina, juuret kyllä Euroopan sivistyksessä, "Graecia quid dederit vobis et Hesperia", siinä mitä Kreikka ja länsi on meille antanut, mutta kasvu Suomen maaperässä. "Fennia nos genuit!" Yhä ajaton kasvunhaaste meille ajan muutoksissa, seinään kirjoitettu!

3. Ja yhä koulumme oviaulan sisäseinä katsoo itään, auringonnousuun, valon suuntaan, ja kirjoitus tuolla seinällä tervehtii niin ajoissa kouluun astelevaa kuin myöhässä loikkivaakin: "Festina lente!" Kiiruhda hitaasti! Lyhyessä niin paljon! Sillä nuo oviaulan sanat (verba aulae ianuarum) eivät saattele kulkijaa vain yhteen kouluaamuun, vaan ne evästävät kuin koko elämän matkaan. Onhan tästä kehotuksesta monia muinaissuomalaisia versioita, kuten "älähän hättäile", "hiljaa hyvä tulee", tai nykysuomeksi "take it easy", "hei relaa vähä", "ota niinku iisisti vaa". Näissä meille tulo- ja lähtötervehdyksen toivottavissa sanoissa on kuitenkin enemmän. Niissä kehotetaan meitä käymään innolla (festina), mutta harkiten (lente) jokaiseen uuteen aamuun, ja sen tehtäviin - ja lähtemään kerran näistä ovista aukeavaan elämään innolla kiiruhtaen (festina) ja harkiten astellen (lente).

Tässä pohjoisulkoseinä kuin tervehtii itäsisäseinää muistuttaen: elämä on suuremmassa ja turvallisemmassa kädessä. Ja sinun on lupa elää rohkeasti, koulumme juhlapaidan sanoin Sapere aude! Uskalla maistua joltakin, elä rohkeasti kiiruhtaen, kun on sen aika (festina), ja samalla harkitun hitaasti edeten (lente)! Rohkene kasvaa itsesi näköisenä! Sinä olet kallisarvoinen, oli rytmisi tänään fast or slow, schnell oder langsam, cite vel tarde!

4. Ja pitkien portaiden ensimmäisille askelmille hitaasti kiiruhtavaa saattelevat uudet etelä- ja pohjoisseinien sanat. Ne muistuttavat nyt sisällä latinaksi, miten täällä (hic), siis koulussa varustetaan hitaasti kiiruhtavan hengen ja ruumiin voimia (vires animi et corporis) tottelemaan ja johtamaan, tekemään henkisin ja ruumiillisin lahjoin palvellen ja totellen (ad parendum) työtä yhteiseksi hyväksi ja ottamaan määrätietoisesti käskienkin (ad imperandum) vastuuta yhteisestä hyvästä. Ja etelän pohjoissisäseinä tervehtii eteläulkoseinää muistuttaen upeasta suomenmielestä ja suomen kielestä, joka on henkisesti latinan sukulainen.

5. Ja niin jo nouset portaissa lännen auringonlaskun suuntaan ja portaiden yläpäässä tervehtivät hitaasti kiiruhtajaa syvät sanat: "Huc nihil mali intret!" Älköön tänne mitään pahaa astuko sisään! Tarkista, hitaasti kiiruhtaja, vielä ajatuksesi ja sydämesi tullessasi ja lähteissäsi. Mutta tämä länsiseinä ei näin vain varoita pahasta, vaan se myös rohkaisee toimimaan pahaa vastaan; on hyvä sopia pahat asiat pois, ei sinun tarvitse antaa lännen auringon laskea laiminlyöntiesi ja lunttauksiesi, kateutesi ja vihasi, vikojesi ja puutteittesi yli. Käy sopimaan ennen kuin aurinko laskee ja aurinko nousee uutena ja kirkkaana, seuraavan päivän portaat ovat kevyemmät kiiruhtaa hitaasti ylös ja alas. Ei siis tämänkään lauseen tarvitse jäädä vain kouluajan seinälle tuijottamaan; eikö tämä lause voi lukea sydämesi ovella koko tämän elämän koulun ajan? Älköön tänne sydämeen käykö mikään paha, ja jos käykin saan sopia pahan pois ja elämän portaikot kevenevät kummasti.

6. Ja lopulta olemme tässä juhla-aulassa: tuossa länsi ja itä keskustelevat toisen koulumme peruskielen kreikkalaisin outokirjaimisin sanoin. Länsi rohkaisee ja kannustaa: "Hee mèn eutaksía soódsein dokei." Hyvä järjestys näyttää pelastavan! Ja itä varoittaa ja hillitsee: "Hee dè ataksía polluús apoloóleken." Mutta epäjärjestys on monet tuhonnut!Upea järjestelmällisyyden kehotus liikkua ja elää täällä kouluaikana siististi ja järjestyksessä tämä viimeinenkin luokka, tässä ulkoisestikin upeassa koulussamme! Upea järjestelmällisyyden kehotus sinulle, kun keväällä lähdet uuteen, tai sinulle, joka jo pihan eteläreunalla olet lukiossa ollut uudessa kiinni! Upea kehotus järjestelmällisyyteen ja siisteyteen. Mutta tuo lausepari on jälleen enemmän! Tämä oli ennen poikakoulu aikana, jolloin taisi moni isä saatella elämään sanoen: "Pirä, poika, ittes miähenä, elämäs järjestyksessä ja Jumala miälessäsi!" Mutta tämä sopii myös Clasun tytöille: "Pidä itsesi naisena, elämäsi järjestyksessä ja Jumala mielessäsi!"
Pohjoisulkoseinän sanat kuin kaikuvat sisälle: "Kaiken opin päätös on...!"

5. Ja nyt loppujen lopuksi, summa summarum, kaikki on tiivistettynä tuossa ylhäällä, entisellä pääjuhlaseinällä, jossa tuo yläportaiden kateederi ennen ylväänä seisoi: "Praesens imperfectum, perfectum futurum." Tuo kirjoitus ei ole näppärä kieliopin aikamuotojen kertausmoniste. Tuo kirjoitus yläpuolellamme todella kokoaa kaikki edellä kulkemamme ilmansuunnat ja niiden kirjoitukset yhteen.

Tämä aika, praesens, nykyisyys, on epätäydellinen, imperfectum, loppuunsuorittamaton; täydellistä, perfectum, loppuunsuoritettua, on tulevaisuus, futurum.

Upeat klassikkonuoret, paikallisella kielellä splendidae et splendidi iuvenes classicae et classici, Teissä on tuo tulevaisuus (in vobis illud futurum)! Satavuotiaan koulumme seinät puhuvat ajattomuuksia, eivät vain oman aikansa sadan vuoden takaisia viisauksia. Nämä kirjoitukset jäivät näille seinille, kun minä aikanani lähdin. Mutta nyt huomaan harmaapartaisena: kirjoitukset ovat seuranneet minua, they have been deep in my memory, sie sind tief in meinen Erinnerung gewesen, alte in memoria mea fuerunt, ne ovat olleet syvällä muistoissani. En totisesti uskonut, että minä tällaisena huru-ukkona tulen vielä näistä kertomaan tähän juhla-aulaan tällaiselle upealle nuorten klassikkojen joukolle. Niin vähän ihminen tietää! Näiden seinien sanat piirtyivät minuun. Älä siis ole varma, etteivätkö nämä sanat, tai ehkä erityisesti jokin näistä seinäkirjoituksista, lähde sinun matkaasi. Sinussa on tulevaisuus (in te futurum)!

Sed summa summarum, mutta loppujen lopuksi: ei sittenkään ole tärkeintä, mitä on täällä koulussamme kirjoitettuna seinille, se on tärkeää, mitä sinä annat piirtyä sydämellesi tässä tärkeässä elämänvaiheessasi täällä koulussa. Ota hyvät seinäkirjoitukset matkaasi, kopioi ne vaikka kännykkäsi avausnäytölle. Mutta ennen kaikkea: siirrä niiden sanoma sydämellesi. Teissä nuoret klassikot on tulevaisuus! Teissä ja teidän kauttanne nämä sementtiseinien sanat voivat tulla eläväksi elämäksi. Teissä on tulevaisuus (in vobis futurum)!

Tämän juhlaviikkomme raamatuntekstissä sanotaan: "Hän", tuo pohjoisseinän Herra, "on itse saattava päätökseen sen hyvän työn, jonka Hän on teissä alkanut." Elämäsi, tulevaisuutesi on suuremmassa ja turvallisemmassa kädessä. "Praesens imperfectum, perfectum futurum." Nykyisyys on vielä epätäydellistä, täydellistä on tulevaisuus! Muista eilinen, elä tänään, katso huomiseen! Ja tulevaisuus - on teidän! Olkaa siunatut!